Brnosta jatkoimme Bratislavaan ilman Petriä, joka lähti Brnon pohjoispuolelle perheensä luokse. Bratislavassa meitä vastassa olivat Rado, Danka, Andy sekä Veronica ja Miska. Oli hieno nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Kävelimme keskustan halki ja syömään ravintolan ulkopöydille. Slovakiassa syötiin paljon hyvää paikallista erikoisruokaa. En millään muista sen nimeä, mutta suurimman osan pointti oli jauhosta tehdyt pallerot, jotka muistuttavat vähän pastaa. Lisäksi vaihtelevasti lihaa ja aina hyvää soossia.
Slovakitytöillä oli tenttikiireitä, joten lähdimme jo seuraavana päivänä tutustumaan Wieniin. Sinne on Bratislavasta vain vajaa kahden tunnin junamatka. Todella keisarillinen kaupunki, ja jättiläisten kaupunki koska kaikki on niin suurta, siellä tuli ihan hienojen rakennusten ähky.
Päivän lopuksi alkoi satamaan, mikä oli meille merkki lähteä takaisin Bratislavaan. Majoituspaikkama oli ihan Bratislavan linnan lähellä, joten joka aamu ja joka ilta kävelimme sen ohitse, todella mukavaa aluetta. Sen alapuolella on pieni katu, jolla on joukko viihtyisän oloisia pubeja. Danka ja kumppanit kuulemma käyvät niissä usein. Meilläkin oli tarkoitus käydä jossain niistä, mutta loppupeleissä aikaa ei ollut tarpeeksi ja se unohtui..
Kolmantena Bratislava-päivänä Miska ja Rado veivät meidät pienelle veneajelulle sekä katsomaan toisen linnan raunioita. Napoleon miehineen oli ilmeisesti vahingossa, virallisen ilmoituksen mukaan tarkoituksella, räjäyttänyt molemmat. Eivät vissiin osanneet toimia ruudin kanssa turvallisesti.
Illalla syötiin Veronican synttärikakkua Miskan luona ja loppuillan vietimme Dankalla. Paikalla oli myös pari egyptiläist Clausthalista. Toinen slovakialainen herkku on langoshen. Melko tavallisen oloista leipätaikinaa letun muotoiseksi pannulla paistettuna ja sen päälle hapankermaa ja reilusti valkosipulia. Superherkkua! Jotkut laittoivat myös juustoa ja ketsuppia, itse en innostunut erityisesti ketsupista lainkaan.. Hieno kantoaine valkosipulille. Jos jotain opin slovakeilta niin arvostamaan valkosipulia. Ja Kofolaa. Se on kuin kolaa, mutta maustettu yrteillä, suosittelen.
Seuraavana päivänä kävimme kävelyllä pitkin kaupunkia ja syömässä lisää valkosipulia, tällä kertaa keiton muodossa! Se ravintola jossa kävimme on todella turistiystävällinen, hyvä tunnelma ja herkullinen ruokalista, mistä löytyy kaikenlaisia paikallisia erikoisuuksia, kaikki esitetty kolmella eri kielillä, slovaki, englanti ja saksa.
Luvassa oli viimeinen ilta, joten lähdimme joukolla syömään vielä hyvään ravintolaan hieman Bratislavan ulkopuolelle. Taas, herkkuruokaa ja ainakin tulee täyteen! Oli kova haaste koko seurueelle syödä pöytä tyhjäksi. Kävimme illalla vielä katsomassa linnaa ja maisemaa joen toiselta puolen ennen nukkumaanmenoa. Aamulla matka jatkuisi Prahaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti