Saatiin tällä viikolla varmistettua viimeisten tenttien ajankohdat. Kaikki tentit on ohi heinäkuun loppuun mennessä. Sitten viimeisiin reissuihin ja lähtöjärjestelyihin reilu viikko ja sitten, viimein, 7.8. lennetään takaisin Suomeen. Tällä viikolla saatiin varmistettua myös asunto hervannasta. Tää viimeinen kuukausi varmasti vaan hujahtaa! Aika alkaa lukea tentteihin, veikkaan.. Jotenkin epätodellisen hienoa palata kotiin pian. Lähetin myös pitkän sähköpostin opiskelusuunnitelmistani opintoneuvojalle, joka oli jäänyt juuri juhannuksen kynnyksellä lomalle ja palaa vasta heinäkuun lopulla.. En ole ihan varma mitä opintojen suhteen käy syksyllä, paras skenaario on, että saan kaiken jouluun mennessä tehtyä. Mutta viimeiset pakolliset kurssit järjestetään osa syksyllä ja osa keväällä.. Jos en saa niitä järkättyä jotenkin fiksusti niin voipi olla että työnhaku alkaa jo heti kun palaa Suomeen! Jos yliopistolla on 2-3 pakollista kurssia syksyllä ja saman verran keväällä, vapaa-aikaa jää hirveesti..
Laurakin on tulossa käymään ensi kuun puolessa välissä! :)
Lisäys: Jos Bremenissä ei tule viivästyksiä, lento on perillä Pirkkalassa aikataulun mukaan 9:35.
lauantai 29. kesäkuuta 2013
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Huh hellettä
Täällä on nyt viikon ollut todella lämmin. Kesä ja lämmin on mukavaa vaihtelua jatkuvaan sateeseen mutta kyllä se vähän viileämpi ilmanala on miellyttävämpi.. Paitsi jos olisi mökillä! Mitään muuta ei tunnu ihmisiä lukuunottamatta olevan ikävä Suomesta paitsi rantasaunaa. Ei juhannustakaan voi juhlia ilman sitä!
Eilen iski hurja ukkoskuuro, hetken aikaa tuli tosi isoja rakeitakin. Löysin muutaman joiden halkaisija oli 3cm.. Ei ihme, että ikkunoista kuulu niin ikävä ääni.
Haettiin tänään ekat matkamuistot, yliopiston hupparit. Alle kaksi kuukautta enää täällä, loppuaika viuhahtanee hetkessä ja tulee kiire pakata ja lentää kotiin.
Eilen iski hurja ukkoskuuro, hetken aikaa tuli tosi isoja rakeitakin. Löysin muutaman joiden halkaisija oli 3cm.. Ei ihme, että ikkunoista kuulu niin ikävä ääni.
Haettiin tänään ekat matkamuistot, yliopiston hupparit. Alle kaksi kuukautta enää täällä, loppuaika viuhahtanee hetkessä ja tulee kiire pakata ja lentää kotiin.
Lopulta Praha
Kun olimme Prahassa, siellä alkoi satamaan kuuroittain. Ilmeisesti sateet eivät loppuneet viikkoon sen jälkeen ja alle viikko sen jälkeen, kun olimme lähteneet, Praha ja suurinpiirtein meidän koko paluureittimme Saksan puolella alkoi tulvimaan. Jos ajoitus olisi ollut hieman pielessä oltaisiin saatu kunnon seikkailu paluumatkasta.
Majoituimme Prahassa jonkinlaiseen Pension-hostelliin, joka oli hieman haastava löytää ja sinne talsiminen rinkan kanssa hieman rankkaa. Perillä odotti kuitenkin todella ystävällinen vanha herra, höpötteli kanssamme kaikenlaista odotellessa. Kaikki perille pääsyn rankkuus pyyhkiytyi pois olutta juodessa ja jutellessa.
Ensimmäinen kohteemme oli Prahan linna sekä Petrin näköalatorni. Linnalta on tornille ainakin meille käveltävä matka ja tie vie mukavan metsätilkun halki kukkulan huipulle. Ylhäällä on myös observatorio, jossa olisi ainakin kirkkaammalla ilmalla mielenkiintoinen kierros. Tuona päivänä oli kuitenkin pilvistä ja ohitimme sen.
Prahan osuudesta tuli melko taidematka loppujen lopuksi. Löysimme nykytaiteen museon matkalla Petrin tornilta Charlesin sillalle. Se oli siihen aikaan jo suljettu, mutta sen pihassa oli kaikkea jännää.
Wienissä olin tutkinut ja testaillut erilaisia kameran asetuksia, minkä seurauksena päälle oli jäänyt kaikkein pienin resoluutio! Kaikki loppureissun kuvani ovatkin todella pieniä ja suttuisia sen takia. Harmittaa, varsinkin kun kävimme Mucha-museossakin ja mistään ei saanut kunnon otosta vaikka kuvaaminen olikin sallittua. En ollut nähnyt ennen edes kuvia Muchan kuvituksesta slaavilaisten johonkin kansalliskertomukseen, mutta ne kuvat ovat valtavan kokoisia ja todella vaikuttavia! Myös muu osa taidemuseosta oli hieno nähdä. Paljon kaikenlaita hienoa mutta myös paljon varsinkin vanhempien taidesuuntausten edustajien teoksia, jotka eivät olleet aina niin vaikuttavia.. Hienoa oli kuitenkin että melkein jokaisesta tyylilajista ja aikakaudelta löytyi sekä todella hyviä että todella huonoja. Ne todella huonot saivat kyllä harkitsemaan pitäisikö laittaa omiakin teoksia myyntiin ja odotella lottovoittoa.
Viimeisenä iltana kävimme katsomassa majoituspaikkamma naapurissa olevassa urheilupubissa jalkapallon mestariliigan finaalipelin. Nyt osaan seurata jalkapalloa! En ollut perehtynyt sääntöihin koulujalkapalloa syvemmin ja mm. erien pituus ja vaihtopelaajien määrä tuli aika yllätyksenä.
Praha oli hiukan turistirysä, samoin Wien, mutta syystäkin, siellä on paljon nähtävää. Hiukan ylihehkutettua ehkä, tai sitten aloin jo turtumaan kaikkiin hienoihin rakennuksiin! Brno ja Bratislava tuntuivat paljon miellyttävämmiltä paikoilta matkustaa, mutta niissä vietimmekin eniten aikaa. Kokonaisuudessaan hieno, onnisunut ja rankka reissu. Ensi kerralla kaupunkiloman pituuden voisi kyllä rajata alle 9 päivään, jalat alkoivat jo väsyä pahasti loppuvaiheessa!
Majoituimme Prahassa jonkinlaiseen Pension-hostelliin, joka oli hieman haastava löytää ja sinne talsiminen rinkan kanssa hieman rankkaa. Perillä odotti kuitenkin todella ystävällinen vanha herra, höpötteli kanssamme kaikenlaista odotellessa. Kaikki perille pääsyn rankkuus pyyhkiytyi pois olutta juodessa ja jutellessa.
Ensimmäinen kohteemme oli Prahan linna sekä Petrin näköalatorni. Linnalta on tornille ainakin meille käveltävä matka ja tie vie mukavan metsätilkun halki kukkulan huipulle. Ylhäällä on myös observatorio, jossa olisi ainakin kirkkaammalla ilmalla mielenkiintoinen kierros. Tuona päivänä oli kuitenkin pilvistä ja ohitimme sen.
Prahan osuudesta tuli melko taidematka loppujen lopuksi. Löysimme nykytaiteen museon matkalla Petrin tornilta Charlesin sillalle. Se oli siihen aikaan jo suljettu, mutta sen pihassa oli kaikkea jännää.
Wienissä olin tutkinut ja testaillut erilaisia kameran asetuksia, minkä seurauksena päälle oli jäänyt kaikkein pienin resoluutio! Kaikki loppureissun kuvani ovatkin todella pieniä ja suttuisia sen takia. Harmittaa, varsinkin kun kävimme Mucha-museossakin ja mistään ei saanut kunnon otosta vaikka kuvaaminen olikin sallittua. En ollut nähnyt ennen edes kuvia Muchan kuvituksesta slaavilaisten johonkin kansalliskertomukseen, mutta ne kuvat ovat valtavan kokoisia ja todella vaikuttavia! Myös muu osa taidemuseosta oli hieno nähdä. Paljon kaikenlaita hienoa mutta myös paljon varsinkin vanhempien taidesuuntausten edustajien teoksia, jotka eivät olleet aina niin vaikuttavia.. Hienoa oli kuitenkin että melkein jokaisesta tyylilajista ja aikakaudelta löytyi sekä todella hyviä että todella huonoja. Ne todella huonot saivat kyllä harkitsemaan pitäisikö laittaa omiakin teoksia myyntiin ja odotella lottovoittoa.
Viimeisenä iltana kävimme katsomassa majoituspaikkamma naapurissa olevassa urheilupubissa jalkapallon mestariliigan finaalipelin. Nyt osaan seurata jalkapalloa! En ollut perehtynyt sääntöihin koulujalkapalloa syvemmin ja mm. erien pituus ja vaihtopelaajien määrä tuli aika yllätyksenä.
Praha oli hiukan turistirysä, samoin Wien, mutta syystäkin, siellä on paljon nähtävää. Hiukan ylihehkutettua ehkä, tai sitten aloin jo turtumaan kaikkiin hienoihin rakennuksiin! Brno ja Bratislava tuntuivat paljon miellyttävämmiltä paikoilta matkustaa, mutta niissä vietimmekin eniten aikaa. Kokonaisuudessaan hieno, onnisunut ja rankka reissu. Ensi kerralla kaupunkiloman pituuden voisi kyllä rajata alle 9 päivään, jalat alkoivat jo väsyä pahasti loppuvaiheessa!
Bratislava ja Wien
Matkamuistelut jäivät kesken.. Josko tässä olisi viimeinen nopea briiffaus Tsekin matkasta.
Brnosta jatkoimme Bratislavaan ilman Petriä, joka lähti Brnon pohjoispuolelle perheensä luokse. Bratislavassa meitä vastassa olivat Rado, Danka, Andy sekä Veronica ja Miska. Oli hieno nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Kävelimme keskustan halki ja syömään ravintolan ulkopöydille. Slovakiassa syötiin paljon hyvää paikallista erikoisruokaa. En millään muista sen nimeä, mutta suurimman osan pointti oli jauhosta tehdyt pallerot, jotka muistuttavat vähän pastaa. Lisäksi vaihtelevasti lihaa ja aina hyvää soossia.
Slovakitytöillä oli tenttikiireitä, joten lähdimme jo seuraavana päivänä tutustumaan Wieniin. Sinne on Bratislavasta vain vajaa kahden tunnin junamatka. Todella keisarillinen kaupunki, ja jättiläisten kaupunki koska kaikki on niin suurta, siellä tuli ihan hienojen rakennusten ähky.
Päivän lopuksi alkoi satamaan, mikä oli meille merkki lähteä takaisin Bratislavaan. Majoituspaikkama oli ihan Bratislavan linnan lähellä, joten joka aamu ja joka ilta kävelimme sen ohitse, todella mukavaa aluetta. Sen alapuolella on pieni katu, jolla on joukko viihtyisän oloisia pubeja. Danka ja kumppanit kuulemma käyvät niissä usein. Meilläkin oli tarkoitus käydä jossain niistä, mutta loppupeleissä aikaa ei ollut tarpeeksi ja se unohtui..
Kolmantena Bratislava-päivänä Miska ja Rado veivät meidät pienelle veneajelulle sekä katsomaan toisen linnan raunioita. Napoleon miehineen oli ilmeisesti vahingossa, virallisen ilmoituksen mukaan tarkoituksella, räjäyttänyt molemmat. Eivät vissiin osanneet toimia ruudin kanssa turvallisesti.
Illalla syötiin Veronican synttärikakkua Miskan luona ja loppuillan vietimme Dankalla. Paikalla oli myös pari egyptiläist Clausthalista. Toinen slovakialainen herkku on langoshen. Melko tavallisen oloista leipätaikinaa letun muotoiseksi pannulla paistettuna ja sen päälle hapankermaa ja reilusti valkosipulia. Superherkkua! Jotkut laittoivat myös juustoa ja ketsuppia, itse en innostunut erityisesti ketsupista lainkaan.. Hieno kantoaine valkosipulille. Jos jotain opin slovakeilta niin arvostamaan valkosipulia. Ja Kofolaa. Se on kuin kolaa, mutta maustettu yrteillä, suosittelen.
Seuraavana päivänä kävimme kävelyllä pitkin kaupunkia ja syömässä lisää valkosipulia, tällä kertaa keiton muodossa! Se ravintola jossa kävimme on todella turistiystävällinen, hyvä tunnelma ja herkullinen ruokalista, mistä löytyy kaikenlaisia paikallisia erikoisuuksia, kaikki esitetty kolmella eri kielillä, slovaki, englanti ja saksa.
Luvassa oli viimeinen ilta, joten lähdimme joukolla syömään vielä hyvään ravintolaan hieman Bratislavan ulkopuolelle. Taas, herkkuruokaa ja ainakin tulee täyteen! Oli kova haaste koko seurueelle syödä pöytä tyhjäksi. Kävimme illalla vielä katsomassa linnaa ja maisemaa joen toiselta puolen ennen nukkumaanmenoa. Aamulla matka jatkuisi Prahaan.
Brnosta jatkoimme Bratislavaan ilman Petriä, joka lähti Brnon pohjoispuolelle perheensä luokse. Bratislavassa meitä vastassa olivat Rado, Danka, Andy sekä Veronica ja Miska. Oli hieno nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Kävelimme keskustan halki ja syömään ravintolan ulkopöydille. Slovakiassa syötiin paljon hyvää paikallista erikoisruokaa. En millään muista sen nimeä, mutta suurimman osan pointti oli jauhosta tehdyt pallerot, jotka muistuttavat vähän pastaa. Lisäksi vaihtelevasti lihaa ja aina hyvää soossia.
Slovakitytöillä oli tenttikiireitä, joten lähdimme jo seuraavana päivänä tutustumaan Wieniin. Sinne on Bratislavasta vain vajaa kahden tunnin junamatka. Todella keisarillinen kaupunki, ja jättiläisten kaupunki koska kaikki on niin suurta, siellä tuli ihan hienojen rakennusten ähky.
Päivän lopuksi alkoi satamaan, mikä oli meille merkki lähteä takaisin Bratislavaan. Majoituspaikkama oli ihan Bratislavan linnan lähellä, joten joka aamu ja joka ilta kävelimme sen ohitse, todella mukavaa aluetta. Sen alapuolella on pieni katu, jolla on joukko viihtyisän oloisia pubeja. Danka ja kumppanit kuulemma käyvät niissä usein. Meilläkin oli tarkoitus käydä jossain niistä, mutta loppupeleissä aikaa ei ollut tarpeeksi ja se unohtui..
Kolmantena Bratislava-päivänä Miska ja Rado veivät meidät pienelle veneajelulle sekä katsomaan toisen linnan raunioita. Napoleon miehineen oli ilmeisesti vahingossa, virallisen ilmoituksen mukaan tarkoituksella, räjäyttänyt molemmat. Eivät vissiin osanneet toimia ruudin kanssa turvallisesti.
Illalla syötiin Veronican synttärikakkua Miskan luona ja loppuillan vietimme Dankalla. Paikalla oli myös pari egyptiläist Clausthalista. Toinen slovakialainen herkku on langoshen. Melko tavallisen oloista leipätaikinaa letun muotoiseksi pannulla paistettuna ja sen päälle hapankermaa ja reilusti valkosipulia. Superherkkua! Jotkut laittoivat myös juustoa ja ketsuppia, itse en innostunut erityisesti ketsupista lainkaan.. Hieno kantoaine valkosipulille. Jos jotain opin slovakeilta niin arvostamaan valkosipulia. Ja Kofolaa. Se on kuin kolaa, mutta maustettu yrteillä, suosittelen.
Seuraavana päivänä kävimme kävelyllä pitkin kaupunkia ja syömässä lisää valkosipulia, tällä kertaa keiton muodossa! Se ravintola jossa kävimme on todella turistiystävällinen, hyvä tunnelma ja herkullinen ruokalista, mistä löytyy kaikenlaisia paikallisia erikoisuuksia, kaikki esitetty kolmella eri kielillä, slovaki, englanti ja saksa.
Luvassa oli viimeinen ilta, joten lähdimme joukolla syömään vielä hyvään ravintolaan hieman Bratislavan ulkopuolelle. Taas, herkkuruokaa ja ainakin tulee täyteen! Oli kova haaste koko seurueelle syödä pöytä tyhjäksi. Kävimme illalla vielä katsomassa linnaa ja maisemaa joen toiselta puolen ennen nukkumaanmenoa. Aamulla matka jatkuisi Prahaan.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Tenttikausi avattu
Tänään oli aurinkosähkökurssin tentti ja sepä meni ihan helposti läpi. Olen melkein varma että samalla suorituksella olisi sähkötekniikan laitokselta saanut huonommat arvosanat.. Niillä on keskimäärin paljon vaikeammat kurssit kuin muilla, ainakin minulle. Luentojakso loppuu virallisesti 13.7. mutta ennen sitä on suunnitelmissa tehdä vielä kolme tenttiä tämän lisäksi. Heinäkuun lopulle olisi sitten luvassa kolme viimeistä tenttiä ja sitten voikin alkaa pakata ja keräilemään virallisia papereita! Jännää kun vaihtareiden illanvietoissakin aletaan puhua vaihtovuoden loppumisesta ja lähtemisestä.
torstai 6. kesäkuuta 2013
Tulvii
Täällähän tulvii koko meidän pitkän junamatkan varrelta... Hesari uutisoi muutama päivä sitten, että Prahassa kaikki on suljettu kun vedenpinta on noussut melkein 2002 ennätystulvien tasolle. Tänään selvisi, että sekä Hallessa, Dresdenissä että Leipzigissa on vaihtelevan korkeat tulvavedet. Leipzigissa tulvaesteet ovat hieman helpottaneet tilannetta. Ajoitus on kaikki kaikessa, ei varmaan edes Deutsche Bahn kulje puolen metrin lätäkköjen halki.
HS: Pohjois-Saksassa pelätään tulvahuippua
HS: Pohjois-Saksassa pelätään tulvahuippua
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Matka kohti ensimmäistä kohdetta, Brnoa
Aikainen herätys, bussiin Kronenplatzille. Slovakityttö Jana matkusti kanssamme mutta vietti määränpäässä aikansa oman perheensä ja kavereidensa kanssa. Ja tyttö on aina myöhässä. Petr oli sopinut tapaamisajan 20min ennen bussinlähtöä, se oli tuli 15min myöhässä.. Meinasi mennä tiukille. Bussi tuli ihan täyteen, viimeisillä Zellerfeldin perällä olevilla pysäkeillä kuskin oli pakko huutaa ihmisille ettei mahdu enää lisää kyytiläisiä. Tästä syystä matka myös kesti 10-15min kauemmin kuin suunniteltu ja myöhästyimme ensimmäisestä junasta Goslarissa! Ja tietenkin kaikki jatkoyhteydet riippuivat siitä... Onneksi Deutsche Bahn suostui vaihtamaan Dresden-Praha lippumme junan myöhemään ja asiat järjestyivät. Tuo oli ainoa yhteys, jonne meillä oli lippu juuri tiettyyn junaan, joka lähtee juuri tiettyyn aikaan. Matka-aikaa tuli reilusti lisää koska jouduimme odottelemaan Goslarissa seuraavaa junaa puolitoista tuntia. Matka-aseman Irish Pub pelasti, menimme sinne syömään toisen aamiaisen ja nauttimaan aamutuopilliset Guinessia ja yhtäkkiä kaikki tuntui valoisammalta!
Juna Goslarista jonnekin, josta toinen juna Leipzigiin, mistä juna Dresdeniin, mistä juna Prahaan, mistä juna Brnoon.. Pitkä päivä junailua. Saksan ja Tsekin rajalla oli hienoja vuoria joen ja junaradan varressa. Vihdoin illasta pääsimme Brnoon, missä meitä oli joukko paikallisia vastassa: Petrin tyttöystävä Jana, kaveri Filip sekä matka-Janan kavereita, jotka veivät kaikki omiin majapaikkoihinsa.
Brnossa kävimme ensin tarkastamassa paikallisen tuomiokirkon. Satuimme paikalle juuri joidenkin häiden aikaan, hääohjelmaan kuului sitoa viesti hääparille ilmapalloon ja lähettää sitten joukko palloja taivaalle. Tuomiokirkon torni oli korkea ja näkymät oikein oivat.
Matka alas, eteenpäin ja taas ylös kohti linnaa! Ja hups, itse linnasta ei tainnut tullakaan yhtään kuvaa. :( Se sijaitsee kukkulan huipulla, jonne kiipeäminen sai kaikki muistelemaan Wernigerodea. Kaunis ympäröivä puutarha kuten asiaan kuuluu ja taas kerran hyvät näkymät kaupunkiin.
Iltapäivällä menimme tutustumaan torin alla kulkeviin katakombeihin. Ennen tuhatlukua rakennettu luolasto, jossa oli varastoja, alkemistien laboratorioita, taverna ja ties mitä muuta toimintaa vuosien varrella.
Etsimme urheilupubin, missä katsoimme Suomi-Ruotsi semifinaaliottelun päivällisen ohessa. Tappio oli hiukan kirvelevä.. Päädyimme myöhemmin toisena päivänä syömään samaiseen pubiin, koska ruoka oli hyvää ja tiesimme että siellä olisi varmasti englanninkieliset menuut. Tuo oli toiseksi viimeinen päivä, kaikki olivat väsyneitä ja Petr luovutti ajoissa, jolloin menetimme oppaamme ja kieliongelmat nousivat hieman pintaan. Ajoitimme hyvin, ehdimme katsomaan Suomi-USA ottelun kolmannen erän! Vaikka tappio tuli taas, oli ihan mielenkiintoista päästä seuraamaan näin paljon kiekkoa pubissa, uutta viihdettä varmaan meille kaikille.
Eräs toinen päivä, nuo päivät mokomat alkavat sulautua yhteen, en enää tiedä mikä oli minäkin päivänä, paitsi tietysti kuvien päivämäärien perusteella, tuolloin teimme ekskursion hieman Brnon ulkopuolelle tippukiviluolille. Maan alla oli kylmä ja ulkona auringossa hirveän kuuma! Luolia ympäröivä metsä oli jo kokemus itsessään.
Tämä taisi olla se päivä, jolloin kaikki olivat jo neljän aikaan ihan poikki ja kaikki menivät aikaisin nukkumaan. Lepo tuli tarpeeseen, sillä seuraavana päivänä oli lähtö Bratislavaan kohti uusia vaelluksia ja seikkailuja. Lopuksi vielä muutama kuva Brnon keskustasta.
Juna Goslarista jonnekin, josta toinen juna Leipzigiin, mistä juna Dresdeniin, mistä juna Prahaan, mistä juna Brnoon.. Pitkä päivä junailua. Saksan ja Tsekin rajalla oli hienoja vuoria joen ja junaradan varressa. Vihdoin illasta pääsimme Brnoon, missä meitä oli joukko paikallisia vastassa: Petrin tyttöystävä Jana, kaveri Filip sekä matka-Janan kavereita, jotka veivät kaikki omiin majapaikkoihinsa.
Brnossa kävimme ensin tarkastamassa paikallisen tuomiokirkon. Satuimme paikalle juuri joidenkin häiden aikaan, hääohjelmaan kuului sitoa viesti hääparille ilmapalloon ja lähettää sitten joukko palloja taivaalle. Tuomiokirkon torni oli korkea ja näkymät oikein oivat.
Matka alas, eteenpäin ja taas ylös kohti linnaa! Ja hups, itse linnasta ei tainnut tullakaan yhtään kuvaa. :( Se sijaitsee kukkulan huipulla, jonne kiipeäminen sai kaikki muistelemaan Wernigerodea. Kaunis ympäröivä puutarha kuten asiaan kuuluu ja taas kerran hyvät näkymät kaupunkiin.
Iltapäivällä menimme tutustumaan torin alla kulkeviin katakombeihin. Ennen tuhatlukua rakennettu luolasto, jossa oli varastoja, alkemistien laboratorioita, taverna ja ties mitä muuta toimintaa vuosien varrella.
Etsimme urheilupubin, missä katsoimme Suomi-Ruotsi semifinaaliottelun päivällisen ohessa. Tappio oli hiukan kirvelevä.. Päädyimme myöhemmin toisena päivänä syömään samaiseen pubiin, koska ruoka oli hyvää ja tiesimme että siellä olisi varmasti englanninkieliset menuut. Tuo oli toiseksi viimeinen päivä, kaikki olivat väsyneitä ja Petr luovutti ajoissa, jolloin menetimme oppaamme ja kieliongelmat nousivat hieman pintaan. Ajoitimme hyvin, ehdimme katsomaan Suomi-USA ottelun kolmannen erän! Vaikka tappio tuli taas, oli ihan mielenkiintoista päästä seuraamaan näin paljon kiekkoa pubissa, uutta viihdettä varmaan meille kaikille.
Eräs toinen päivä, nuo päivät mokomat alkavat sulautua yhteen, en enää tiedä mikä oli minäkin päivänä, paitsi tietysti kuvien päivämäärien perusteella, tuolloin teimme ekskursion hieman Brnon ulkopuolelle tippukiviluolille. Maan alla oli kylmä ja ulkona auringossa hirveän kuuma! Luolia ympäröivä metsä oli jo kokemus itsessään.
Tämä taisi olla se päivä, jolloin kaikki olivat jo neljän aikaan ihan poikki ja kaikki menivät aikaisin nukkumaan. Lepo tuli tarpeeseen, sillä seuraavana päivänä oli lähtö Bratislavaan kohti uusia vaelluksia ja seikkailuja. Lopuksi vielä muutama kuva Brnon keskustasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)