Viime maanantai oli melko pitkä matkustuspäivä, oltiin perillä Clausthalissa vasta illalla kymmenen aikaan. Tiistaina ei onneksi ollu juuri luentoja ja capoeirakin oli peruttu. Tuli levättyä, lenkkeiltyä ja istuttua ilta Lauran kanssa skypessä. Meidän oli ollut tarkoitus nähdä vielä ennen kuin lähden tänne takaisin ja kun se ei onnistunut, se piti tietenkin kompensoida pienellä skype-iltamalla.
Keskiviikkona lounaalle eli aamupalalle, luennolle, kauppaan ja miekkailuharkkoihin. Uuden vuoden kunniaksi pidettiin pieni seuran sisäinen turnaus, pääsin ottelemaan sekä sapelilla että floretilla ja sain lyhytaikaiseksi muistoksi sydämen muotoisen mustelman käsivarteen. En yllättäen edennyt kovin korkeille mitalisijoille, mutta sain jokaisessa ottelussa pisteitä ja jätin taakseni toisen tytön, joka on aloittanut samoihin aikoihin kuin minä. Voittaja sai valita ensimmäiseksi karkkisäkistä omansa :)
Turnauksen päätteeksi mentiin yhden miekkailuseuralaisen luo viettämään iltaa. Tarjolla oli mm. todella hyvää lasagnea karkkien ja sipsin lisäksi. Tuntui vähän siltä, kuin uimataidoton olisi heitetty järveen ja huudettu perään, että opettele uimaan. Kaikki muut paikalla olevat olivat natiiveja saksalaisia ja itse tunnuin unohtaneen jopa englannin puhumisen loman aikana. Haastava, hauska ja hyvä palautus todellisuuteen ja saksan kielen pariin. Kaikesta puheesta kolmasosaa en kuullut kun oli hälinää ja osa mumisi tai puhui niin nopeasti, kolmasosaa en ymmärtänyt vaikka kuulin mutta noin viimeisen kolmasosan sentään ymmärsin :D
Juuri, kun olin noin viikon kironnut paikallista säätä sekä Suomessa että Saksassa jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella, torstaina lämpötila vaihtui viimein pakkasen puolelle ja lunta alkoi sataa oikein urakalla. Talvi palasi sittenkin! Ehkä täällä pääsee sittenkin vielä laskettelemaan :)
Illalla takaisin Saksaan palanneet slovakialaiset tarjosivat kotoa tuotuja herkkujansa meille :) Antti missasi ikävä kyllä kaiken, kun se oli kipeänä ja selkä oli kipeänä. Vastasin kyselijöille, että Antti on rikki tänään. Kokoonnuimme yhteen talojen kerhohuoneista pitkästä aikaa isommalla vaihtariporukalla. Illan jännittävä slovakialainen erikoisuus oli Kofola. Se on kuin kolaa mutta, Dankan sanoja lainaten, se on paljon terveellisempää, siinä on vähemmän sokeria ja enemmän yrttejä tms. Ja siinä on vähemmän hiilihappoja. Se on kuulemma todella suosittua ja sitä saa lähes joka baarin ja pubin hanasta. Hyvää mutta toisaalta olimme espanjalaisten kanssa yhtä mieltä siitä, että se maistui alkoholittomalle Jägermeister-kolalle. Illan tsekkilänen erikoisuus oli Petrin kotoa tuoma luumu-slivovitz. Toimii kuulemma loistavana flunssalääkkeenä, enkä ihmettele, se lämmitti todella hyvin kurkkua. Juoma oli melko vahvaa, kuulemma noin 55%, mutta eniten yllätti, ettei siinä ollut lainkaan sitä pahaa makua mitä kotipolttoisissa (tai joissain virolaisissa kaupassa myytävissä valkoviineissä..) yleensä on.
Perjantaina oli pitkä luentopäivä ja yllättävä määrä vastoinkäymisiä. Päivän ohjelmassa piti olla vain pitkä, noin 5-6 tunnin Gas transportin luento, jonka välissä olisi ruokatunti. Heräsimme vähän myöhässä luennolle, menimme väärään paikkaan ja oikea paikka oli yllättävän kaukana rakennuksessa, jossa emme olleet ennen olleet. Luennolla selvisi, että kurssin tenttiin olisi pitänyt ilmoittautua viimeistään eilen. Pidimme sitten pidennetyn ruokatunnin, yritimme löytää asiasta vastuussa olevaa sihteeriä, joka ei sinä päivänä ollut paikalla ja kävimme jättämässä tenttiin ilmoittautumislomakkeet myöhässä. Sitten palasimme myöhässä jatkoluennolle. Tällä viikolla selvisi, että ilmoittautuminen onnistui ja pääsemme osallistumaan tenttiin eli kaikki hyvin. Tuona iltapäivänä oli kyllä hiukan turhautumista ilmassa, kukaan ei ollut ennen tätä keksinyt kertoa meille että tentteihin pitää ilmoittautua kaksi viikkoa ennen. Myöhemmin huomasin myös, että penaalini jäi luultavasti tuohon luentoluokkaan, eikä se ollut siellä enää, kun kävin sitä maanantaina etsimässä.
Noh, tätä kaikkea onneksi pehmensi se, että Mark (hän, joka on kotoisin Kroatiasta) tuli luoksemme istumaan iltaa ja piristämään tunnelmaa.
Lauantaina sai vihdoin levätä rankasta viikosta. Kävimme lenkillä suunnalla, jossa emme olleet ennen käyneet ja ilma oli todella kaunis. Kevyttä pakkasta, lunta ja auringon paistetta.
Saksalaista tilataidetta:
Palaan myöhemmin vielä aiheeseen saksalainen tilataide, olen tänne tulosta asti suunnitellut kuvaavani kokoelman näitä. Ainakaan tässä kaupungissa ei juurikaan harrasteta "oikeita" patsaita, vanhoja koneita, kaivinkärryjä, jousia ja muuta sellaista taas sitäkin enemmän. Kännykkäkamerani ylitti itsensä lähikuvissa, en uskonut saavani noin hyvälaatuista kuvaa kun kuvasin kuusenoksaa noin läheltä. Mutta minkä lähitarkkuudessa voittaa sen kaukotarkkuudessa häviää, isommat maisemakuvat tai yleensä kauempana olevat kohteet ovat aina hieman suttuisia, ainakin jos kuvaa tarkentaa ja vähän tutkii asiaa.
En muista sunnutaina tehneeni muuta olennaista kuin syöneeni ja käyneeni miekkailussa. Time well spent.
Maanantaina oli liian aikainen herätys, osittain sen takia, että luulin että luentoni alkaisi klo 8 mutta luentopaikalle päästyäni selvisikin, että olen tunnin etuajassa paikalla.. Kuten aiemmin mainitsin, kävin tässä välissä etsimässä penaaliani tyhjin tuloksin. Tämä kaikki oli hyvin masentavaa. Vasta lounas döner onnistui karkottamaan tämän turhautumisen.
Teemme tällä hetkellä myös ryhmätyötä kurssiin International Competence, mikä varsinkin alkuun kuulosti uskomattomalta käsien heiluttelulta ja helpoilta opintopisteiltä. Sitä se vähän onkin, muttei ihan niin paljon kuin luulin. Vain vähän vähemmän. Mutta kurssin yhteydessä on kyllä törmännyt hauskoihin kulttuurieroihin, erityisesti käsimerkkien kohdalla. Esimerkiksi alla oleva ok-merkki? Turkin ja Kreikan suunnalla se on samankaltainen loukkaus kuin keskisormen näyttö, paikallista homottelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti