Taas flunssa. Olin ehkä viikon terveenä kun se iski taas, tällä kertaa nousi kuume ihan kunnolla enkä kyennyt tekemään oikein mitään muuta kuin nukkumaan ja makoilemaan sängyssä koko tiistain. Nyt alkaa onneksi helpottaa, tosin miekkailuharkkoihin tai lenkille ei ole kyllä vielä pariin päivään mitään asiaa.
Ensimmäinen tenttimme meni oikein mallikkaasti. Koko tilaisuus oli rento ja luennoitsijan kysyi ihan inhimillisiä kysymyksiä. Varoitti vielä alussa, että älkää huolestuko jos ette osaa vastata kaikkeen, se on ihan normaalia eikä ole esteenä hyvillekään arvosanoille. Kovin tärkeää vaikuttaisi kuitenkin olevan, että osaa kuunnella tarkkaan mitä kysytään, joskus kysymystä saattoi edeltää pitkäkin taustoitus. Kyllähän nämä englannin kieliset varmasti menee helposti mutta entä sitten kun pitäisi osata sama saksaksi.. Onneksi ensimmäinen saksankielinen suullinen koe on vasta maaliskuussa.
Sää on kääntynyt tällä viikolla plussan puolelle, kaikkialla on loskaa ja märkää. Meillä oli kovat suunnitelmat mennä tiistaina hiihtämään mutta sää ja flunssa tekivät oikein tuplaeston sille suunnitelmalle. Ehkä vielä jonain päivänä. Säätiedotus näyttäisi lauantaille jo pakkasta, josko talvi taas silloin palaisi. Täällä oli jo jonakin yönä jopa 15-17 astetta pakkasta, miten hurjaa! Sillä viikolla olikin oikein mukava talvi-ilma.
Antti haki eilen kaupasta flunssan torjuntapaketin: Appelsiinejä, multivitamiinimehua ja ainekset lämpimään pekoni-sipuli-keittoon. Paikallinen pekoni olikin vähän tuhdimpaa mihin oltiin totuttu, ja keitosta tuli hieman liian suolaista. Patongin kanssa keitto oli oikein maukasta, ja jämäkeitto jatketaan tänään paseeratulla tomaatilla ja sipulilla (toivottavasti) sopivan suolaiseksi :)
Ylipäätään tuntuu, että kaupoista on vaikeaa löytää sellaista ruokaa jota on tottunut syömään, varsinkin sellaiset terveelliset jutut kuin maitorahka, puurohiutaleet, täysjyvämurot, leseet ja raejuusto puuttuu valikoimasta kokonaan tai niitä on todella vaikea löytää. Enkä ole vieläkään löytänyt hyvää jugurttia jota tykkäisin syödä, kaikki on joko liian makeita tai vetisiä happamia maustamattomia jugurtteja.. Tässä vaiheessa alkaa siis olla ikävä suomalaista ruokaa :/
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Iltalenkki Zellerfeldin puolelle
Istumatyö on ollut viime aikoina liian raskasta ja liikunta liian vähäistä, minkä vuoksi kävin tänään pitkällä lenkillä. Jolkottelin ennestään tutkimattomille alueille asti Zellerfeldin puolelle. Nykyinen kaupunki on käsittääkseni yhdistelmä kahdesta yhteenkasvaneesta kaupugista, Clausthalista ja Zellerfeldistä. Alkaa vaikuttaa siltä, että Zellerfeld on matkailupuoli ja Clausthal yliopistopuoli tästä paikasta. Muut mahdolliset puolet tai piirteet lienevät siroteltu hiukan molempiin. Harmitti kovasti, ettei kamerani toimi kunnolla pimeässä, oli muutama paikka ja rakennus ja maisena, joista olisi ollut kiva saada kuvaa. Löysin mm. paikallisen turistitoimiston, paikan josta voi vuokrata maastopyöriä, lumikenkiä ja muuta sellaista, metsästysteemaisen pubin, jonka julkisivulla oli useita peuran kalloja ja tislaamon. Siellä pubissa pitää joskus käydä syömässä, teema ja sisustus vaikuttivat kivoilta, samoin ruokalistat. Myös maisemat olivat hienoja useammassakin kohtaa, talojen välistä saattoi pilkottaa ylärinne täynnä taloja ja niiden valoja pimeässä ja muuta sellaista.
Paikalliset ovet ovat hyvin koristeellisia, alan ehkä keräämään niistäkin kuvagalleriaa itselleni. Tällä hetkellä työn alla on kokoelma saksalaisesta tilataiteesta, mitä olen laittanutkin tänne jo jonkin verran. Vain harvassa talossa on suomalaisen tyylinen "moderni" ovi, suurin osa ovista on kuvioitu ja maalattu värein. Ja tietysti talot itsessäänkin ovat suurimman osan aikaa hyvin erilaisia kuin täällä. Havainnollistavaa kuvaa seuraa, kun käyn ensi kerran valoisan aikaan ulkoilemassa.
Paikalliset ovet ovat hyvin koristeellisia, alan ehkä keräämään niistäkin kuvagalleriaa itselleni. Tällä hetkellä työn alla on kokoelma saksalaisesta tilataiteesta, mitä olen laittanutkin tänne jo jonkin verran. Vain harvassa talossa on suomalaisen tyylinen "moderni" ovi, suurin osa ovista on kuvioitu ja maalattu värein. Ja tietysti talot itsessäänkin ovat suurimman osan aikaa hyvin erilaisia kuin täällä. Havainnollistavaa kuvaa seuraa, kun käyn ensi kerran valoisan aikaan ulkoilemassa.
maanantai 21. tammikuuta 2013
Studentenwerk
Studentenwerk ist unser Mutti in Studium! Studentenwerk on opiskelijoiden äiti :) Studentenwerk on paikallinen ylioppilaskunta, johon kuuluu myös opiskelija-asuntosäätiö (josta en kyllä ole yhtään varma onko se edes säätiö) sekä koulun ruokala ja joitain muita toimintoja. Asuntoloiden seinillä on alla olevan kaltaisia hienoja julisteita luomassa mielikuvia Studentenwerkistä. Osoite www.studimutti.de vie äipän facebook-sivulle, jossa on lisää hauskoja kuvia.
Juustohöylähaava, tulevaisuus ja currywurstia
Tänään käytettiin koko saksan tunti eli 2,5 tuntia parin tekstin pätkän läpikäymiseen, mihin olisi tehokkaammalla ryhmällä tai yksin mennyt korkeintaan 40 minuuttia, luultavasti 20 minuuttia. Tuskallisen hidasta.
Tämän ja muutaman muun vastoinkäymisen lisäksi (flunssa, toinen kadonnut lapaspari, juustohöylätty haava peukalossa) tänne kuuluu hyvää. Eka lukukausi lähenee loppuaan ja seuraavaa voisi alkaa suunnitella tai ainakin ajatella.
Torstaina on ensimmäinen tentti! Onneksi se on englanniksi, pehmeä alku suullisten tenttien maailmaan. Kurssi on gas transport, maakaasun pitkän matkan siirrosta, paljon putkia, hitsejä venttiilejä ja virtauksia.
Vuokrasopimuksen uusimisen aika on ovella. taidamme muuttaa molemmat Antin yksiöön, jolloin vuokrakustannukset tippuvat mukavasti. Lisäksi ei olla koko syksynä käytetty tuota toista asuntoa muuta kuin varastona. Sen edellinen vuokralainen on ollut paljon siistimmin ja siellä on oma takaovi, josta on kesällä varmasti mukava tuulettaa :) voinee jopa grillata "takapihalla" :D
Haluaisin alkaa jo suunnitella ja katsoa kursseja ensi lukukaudelle mutta niitä ei ole vieläkään julkaistu :(
Helmikuussa näyttäisi olevan pieni lomantapainen. Suunnitelmissa on käydä vaatekaupoilla, laskettelemassa, ainakin näillä näkymin Kölnissä Lauran ja Lukaksen kanssa katsomassa karnevaaleja ja ehkä reissata vielä jonnekin muuallekin! Maaliskuu onkin sitten täynnä tenttejä.
Illalliseksi tehtiin currywurstia! Sitä meni ehkä liiankin tehokkaasti, vatsaa painaa.. Mutta tuo curryketsuppi on hienoa tavaraa, harmi ettei ole uunia, jossa tehdä ranskalaisia ja toisaalta onneksi ettei ole. Kaikki ruoka on muutenkin jo niin rasvaista täällä :D
Tämän ja muutaman muun vastoinkäymisen lisäksi (flunssa, toinen kadonnut lapaspari, juustohöylätty haava peukalossa) tänne kuuluu hyvää. Eka lukukausi lähenee loppuaan ja seuraavaa voisi alkaa suunnitella tai ainakin ajatella.
Torstaina on ensimmäinen tentti! Onneksi se on englanniksi, pehmeä alku suullisten tenttien maailmaan. Kurssi on gas transport, maakaasun pitkän matkan siirrosta, paljon putkia, hitsejä venttiilejä ja virtauksia.
Vuokrasopimuksen uusimisen aika on ovella. taidamme muuttaa molemmat Antin yksiöön, jolloin vuokrakustannukset tippuvat mukavasti. Lisäksi ei olla koko syksynä käytetty tuota toista asuntoa muuta kuin varastona. Sen edellinen vuokralainen on ollut paljon siistimmin ja siellä on oma takaovi, josta on kesällä varmasti mukava tuulettaa :) voinee jopa grillata "takapihalla" :D
Haluaisin alkaa jo suunnitella ja katsoa kursseja ensi lukukaudelle mutta niitä ei ole vieläkään julkaistu :(
Helmikuussa näyttäisi olevan pieni lomantapainen. Suunnitelmissa on käydä vaatekaupoilla, laskettelemassa, ainakin näillä näkymin Kölnissä Lauran ja Lukaksen kanssa katsomassa karnevaaleja ja ehkä reissata vielä jonnekin muuallekin! Maaliskuu onkin sitten täynnä tenttejä.
Illalliseksi tehtiin currywurstia! Sitä meni ehkä liiankin tehokkaasti, vatsaa painaa.. Mutta tuo curryketsuppi on hienoa tavaraa, harmi ettei ole uunia, jossa tehdä ranskalaisia ja toisaalta onneksi ettei ole. Kaikki ruoka on muutenkin jo niin rasvaista täällä :D
tiistai 15. tammikuuta 2013
Toinen ensimmäinen viikko Saksassa
Huh huh, mitä menoa, onpa ainakin ollut tekemistä. Jo lomalla oli kiire olla joka paikassa, mikä oli ihan kivaa, mutta täällä Saksassakin iski erityisesti ensimmäisen viikon ajaksi oikein tapahtumasuma :D Tentitkin lähestyvät ja tekemistä näyttää riittävän toiselle ja kolmannelle ja tulevillekin viikoille.
Viime maanantai oli melko pitkä matkustuspäivä, oltiin perillä Clausthalissa vasta illalla kymmenen aikaan. Tiistaina ei onneksi ollu juuri luentoja ja capoeirakin oli peruttu. Tuli levättyä, lenkkeiltyä ja istuttua ilta Lauran kanssa skypessä. Meidän oli ollut tarkoitus nähdä vielä ennen kuin lähden tänne takaisin ja kun se ei onnistunut, se piti tietenkin kompensoida pienellä skype-iltamalla.
Keskiviikkona lounaalle eli aamupalalle, luennolle, kauppaan ja miekkailuharkkoihin. Uuden vuoden kunniaksi pidettiin pieni seuran sisäinen turnaus, pääsin ottelemaan sekä sapelilla että floretilla ja sain lyhytaikaiseksi muistoksi sydämen muotoisen mustelman käsivarteen. En yllättäen edennyt kovin korkeille mitalisijoille, mutta sain jokaisessa ottelussa pisteitä ja jätin taakseni toisen tytön, joka on aloittanut samoihin aikoihin kuin minä. Voittaja sai valita ensimmäiseksi karkkisäkistä omansa :)
Turnauksen päätteeksi mentiin yhden miekkailuseuralaisen luo viettämään iltaa. Tarjolla oli mm. todella hyvää lasagnea karkkien ja sipsin lisäksi. Tuntui vähän siltä, kuin uimataidoton olisi heitetty järveen ja huudettu perään, että opettele uimaan. Kaikki muut paikalla olevat olivat natiiveja saksalaisia ja itse tunnuin unohtaneen jopa englannin puhumisen loman aikana. Haastava, hauska ja hyvä palautus todellisuuteen ja saksan kielen pariin. Kaikesta puheesta kolmasosaa en kuullut kun oli hälinää ja osa mumisi tai puhui niin nopeasti, kolmasosaa en ymmärtänyt vaikka kuulin mutta noin viimeisen kolmasosan sentään ymmärsin :D
Juuri, kun olin noin viikon kironnut paikallista säätä sekä Suomessa että Saksassa jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella, torstaina lämpötila vaihtui viimein pakkasen puolelle ja lunta alkoi sataa oikein urakalla. Talvi palasi sittenkin! Ehkä täällä pääsee sittenkin vielä laskettelemaan :)
Illalla takaisin Saksaan palanneet slovakialaiset tarjosivat kotoa tuotuja herkkujansa meille :) Antti missasi ikävä kyllä kaiken, kun se oli kipeänä ja selkä oli kipeänä. Vastasin kyselijöille, että Antti on rikki tänään. Kokoonnuimme yhteen talojen kerhohuoneista pitkästä aikaa isommalla vaihtariporukalla. Illan jännittävä slovakialainen erikoisuus oli Kofola. Se on kuin kolaa mutta, Dankan sanoja lainaten, se on paljon terveellisempää, siinä on vähemmän sokeria ja enemmän yrttejä tms. Ja siinä on vähemmän hiilihappoja. Se on kuulemma todella suosittua ja sitä saa lähes joka baarin ja pubin hanasta. Hyvää mutta toisaalta olimme espanjalaisten kanssa yhtä mieltä siitä, että se maistui alkoholittomalle Jägermeister-kolalle. Illan tsekkilänen erikoisuus oli Petrin kotoa tuoma luumu-slivovitz. Toimii kuulemma loistavana flunssalääkkeenä, enkä ihmettele, se lämmitti todella hyvin kurkkua. Juoma oli melko vahvaa, kuulemma noin 55%, mutta eniten yllätti, ettei siinä ollut lainkaan sitä pahaa makua mitä kotipolttoisissa (tai joissain virolaisissa kaupassa myytävissä valkoviineissä..) yleensä on.
Perjantaina oli pitkä luentopäivä ja yllättävä määrä vastoinkäymisiä. Päivän ohjelmassa piti olla vain pitkä, noin 5-6 tunnin Gas transportin luento, jonka välissä olisi ruokatunti. Heräsimme vähän myöhässä luennolle, menimme väärään paikkaan ja oikea paikka oli yllättävän kaukana rakennuksessa, jossa emme olleet ennen olleet. Luennolla selvisi, että kurssin tenttiin olisi pitänyt ilmoittautua viimeistään eilen. Pidimme sitten pidennetyn ruokatunnin, yritimme löytää asiasta vastuussa olevaa sihteeriä, joka ei sinä päivänä ollut paikalla ja kävimme jättämässä tenttiin ilmoittautumislomakkeet myöhässä. Sitten palasimme myöhässä jatkoluennolle. Tällä viikolla selvisi, että ilmoittautuminen onnistui ja pääsemme osallistumaan tenttiin eli kaikki hyvin. Tuona iltapäivänä oli kyllä hiukan turhautumista ilmassa, kukaan ei ollut ennen tätä keksinyt kertoa meille että tentteihin pitää ilmoittautua kaksi viikkoa ennen. Myöhemmin huomasin myös, että penaalini jäi luultavasti tuohon luentoluokkaan, eikä se ollut siellä enää, kun kävin sitä maanantaina etsimässä.
Noh, tätä kaikkea onneksi pehmensi se, että Mark (hän, joka on kotoisin Kroatiasta) tuli luoksemme istumaan iltaa ja piristämään tunnelmaa.
Lauantaina sai vihdoin levätä rankasta viikosta. Kävimme lenkillä suunnalla, jossa emme olleet ennen käyneet ja ilma oli todella kaunis. Kevyttä pakkasta, lunta ja auringon paistetta.
Palaan myöhemmin vielä aiheeseen saksalainen tilataide, olen tänne tulosta asti suunnitellut kuvaavani kokoelman näitä. Ainakaan tässä kaupungissa ei juurikaan harrasteta "oikeita" patsaita, vanhoja koneita, kaivinkärryjä, jousia ja muuta sellaista taas sitäkin enemmän. Kännykkäkamerani ylitti itsensä lähikuvissa, en uskonut saavani noin hyvälaatuista kuvaa kun kuvasin kuusenoksaa noin läheltä. Mutta minkä lähitarkkuudessa voittaa sen kaukotarkkuudessa häviää, isommat maisemakuvat tai yleensä kauempana olevat kohteet ovat aina hieman suttuisia, ainakin jos kuvaa tarkentaa ja vähän tutkii asiaa.
En muista sunnutaina tehneeni muuta olennaista kuin syöneeni ja käyneeni miekkailussa. Time well spent.
Maanantaina oli liian aikainen herätys, osittain sen takia, että luulin että luentoni alkaisi klo 8 mutta luentopaikalle päästyäni selvisikin, että olen tunnin etuajassa paikalla.. Kuten aiemmin mainitsin, kävin tässä välissä etsimässä penaaliani tyhjin tuloksin. Tämä kaikki oli hyvin masentavaa. Vasta lounas döner onnistui karkottamaan tämän turhautumisen.
Teemme tällä hetkellä myös ryhmätyötä kurssiin International Competence, mikä varsinkin alkuun kuulosti uskomattomalta käsien heiluttelulta ja helpoilta opintopisteiltä. Sitä se vähän onkin, muttei ihan niin paljon kuin luulin. Vain vähän vähemmän. Mutta kurssin yhteydessä on kyllä törmännyt hauskoihin kulttuurieroihin, erityisesti käsimerkkien kohdalla. Esimerkiksi alla oleva ok-merkki? Turkin ja Kreikan suunnalla se on samankaltainen loukkaus kuin keskisormen näyttö, paikallista homottelua.
Viime maanantai oli melko pitkä matkustuspäivä, oltiin perillä Clausthalissa vasta illalla kymmenen aikaan. Tiistaina ei onneksi ollu juuri luentoja ja capoeirakin oli peruttu. Tuli levättyä, lenkkeiltyä ja istuttua ilta Lauran kanssa skypessä. Meidän oli ollut tarkoitus nähdä vielä ennen kuin lähden tänne takaisin ja kun se ei onnistunut, se piti tietenkin kompensoida pienellä skype-iltamalla.
Keskiviikkona lounaalle eli aamupalalle, luennolle, kauppaan ja miekkailuharkkoihin. Uuden vuoden kunniaksi pidettiin pieni seuran sisäinen turnaus, pääsin ottelemaan sekä sapelilla että floretilla ja sain lyhytaikaiseksi muistoksi sydämen muotoisen mustelman käsivarteen. En yllättäen edennyt kovin korkeille mitalisijoille, mutta sain jokaisessa ottelussa pisteitä ja jätin taakseni toisen tytön, joka on aloittanut samoihin aikoihin kuin minä. Voittaja sai valita ensimmäiseksi karkkisäkistä omansa :)
Turnauksen päätteeksi mentiin yhden miekkailuseuralaisen luo viettämään iltaa. Tarjolla oli mm. todella hyvää lasagnea karkkien ja sipsin lisäksi. Tuntui vähän siltä, kuin uimataidoton olisi heitetty järveen ja huudettu perään, että opettele uimaan. Kaikki muut paikalla olevat olivat natiiveja saksalaisia ja itse tunnuin unohtaneen jopa englannin puhumisen loman aikana. Haastava, hauska ja hyvä palautus todellisuuteen ja saksan kielen pariin. Kaikesta puheesta kolmasosaa en kuullut kun oli hälinää ja osa mumisi tai puhui niin nopeasti, kolmasosaa en ymmärtänyt vaikka kuulin mutta noin viimeisen kolmasosan sentään ymmärsin :D
Juuri, kun olin noin viikon kironnut paikallista säätä sekä Suomessa että Saksassa jokaiselle, joka vain jaksoi kuunnella, torstaina lämpötila vaihtui viimein pakkasen puolelle ja lunta alkoi sataa oikein urakalla. Talvi palasi sittenkin! Ehkä täällä pääsee sittenkin vielä laskettelemaan :)
Illalla takaisin Saksaan palanneet slovakialaiset tarjosivat kotoa tuotuja herkkujansa meille :) Antti missasi ikävä kyllä kaiken, kun se oli kipeänä ja selkä oli kipeänä. Vastasin kyselijöille, että Antti on rikki tänään. Kokoonnuimme yhteen talojen kerhohuoneista pitkästä aikaa isommalla vaihtariporukalla. Illan jännittävä slovakialainen erikoisuus oli Kofola. Se on kuin kolaa mutta, Dankan sanoja lainaten, se on paljon terveellisempää, siinä on vähemmän sokeria ja enemmän yrttejä tms. Ja siinä on vähemmän hiilihappoja. Se on kuulemma todella suosittua ja sitä saa lähes joka baarin ja pubin hanasta. Hyvää mutta toisaalta olimme espanjalaisten kanssa yhtä mieltä siitä, että se maistui alkoholittomalle Jägermeister-kolalle. Illan tsekkilänen erikoisuus oli Petrin kotoa tuoma luumu-slivovitz. Toimii kuulemma loistavana flunssalääkkeenä, enkä ihmettele, se lämmitti todella hyvin kurkkua. Juoma oli melko vahvaa, kuulemma noin 55%, mutta eniten yllätti, ettei siinä ollut lainkaan sitä pahaa makua mitä kotipolttoisissa (tai joissain virolaisissa kaupassa myytävissä valkoviineissä..) yleensä on.
Perjantaina oli pitkä luentopäivä ja yllättävä määrä vastoinkäymisiä. Päivän ohjelmassa piti olla vain pitkä, noin 5-6 tunnin Gas transportin luento, jonka välissä olisi ruokatunti. Heräsimme vähän myöhässä luennolle, menimme väärään paikkaan ja oikea paikka oli yllättävän kaukana rakennuksessa, jossa emme olleet ennen olleet. Luennolla selvisi, että kurssin tenttiin olisi pitänyt ilmoittautua viimeistään eilen. Pidimme sitten pidennetyn ruokatunnin, yritimme löytää asiasta vastuussa olevaa sihteeriä, joka ei sinä päivänä ollut paikalla ja kävimme jättämässä tenttiin ilmoittautumislomakkeet myöhässä. Sitten palasimme myöhässä jatkoluennolle. Tällä viikolla selvisi, että ilmoittautuminen onnistui ja pääsemme osallistumaan tenttiin eli kaikki hyvin. Tuona iltapäivänä oli kyllä hiukan turhautumista ilmassa, kukaan ei ollut ennen tätä keksinyt kertoa meille että tentteihin pitää ilmoittautua kaksi viikkoa ennen. Myöhemmin huomasin myös, että penaalini jäi luultavasti tuohon luentoluokkaan, eikä se ollut siellä enää, kun kävin sitä maanantaina etsimässä.
Noh, tätä kaikkea onneksi pehmensi se, että Mark (hän, joka on kotoisin Kroatiasta) tuli luoksemme istumaan iltaa ja piristämään tunnelmaa.
Lauantaina sai vihdoin levätä rankasta viikosta. Kävimme lenkillä suunnalla, jossa emme olleet ennen käyneet ja ilma oli todella kaunis. Kevyttä pakkasta, lunta ja auringon paistetta.
Saksalaista tilataidetta:
Palaan myöhemmin vielä aiheeseen saksalainen tilataide, olen tänne tulosta asti suunnitellut kuvaavani kokoelman näitä. Ainakaan tässä kaupungissa ei juurikaan harrasteta "oikeita" patsaita, vanhoja koneita, kaivinkärryjä, jousia ja muuta sellaista taas sitäkin enemmän. Kännykkäkamerani ylitti itsensä lähikuvissa, en uskonut saavani noin hyvälaatuista kuvaa kun kuvasin kuusenoksaa noin läheltä. Mutta minkä lähitarkkuudessa voittaa sen kaukotarkkuudessa häviää, isommat maisemakuvat tai yleensä kauempana olevat kohteet ovat aina hieman suttuisia, ainakin jos kuvaa tarkentaa ja vähän tutkii asiaa.
En muista sunnutaina tehneeni muuta olennaista kuin syöneeni ja käyneeni miekkailussa. Time well spent.
Maanantaina oli liian aikainen herätys, osittain sen takia, että luulin että luentoni alkaisi klo 8 mutta luentopaikalle päästyäni selvisikin, että olen tunnin etuajassa paikalla.. Kuten aiemmin mainitsin, kävin tässä välissä etsimässä penaaliani tyhjin tuloksin. Tämä kaikki oli hyvin masentavaa. Vasta lounas döner onnistui karkottamaan tämän turhautumisen.
Teemme tällä hetkellä myös ryhmätyötä kurssiin International Competence, mikä varsinkin alkuun kuulosti uskomattomalta käsien heiluttelulta ja helpoilta opintopisteiltä. Sitä se vähän onkin, muttei ihan niin paljon kuin luulin. Vain vähän vähemmän. Mutta kurssin yhteydessä on kyllä törmännyt hauskoihin kulttuurieroihin, erityisesti käsimerkkien kohdalla. Esimerkiksi alla oleva ok-merkki? Turkin ja Kreikan suunnalla se on samankaltainen loukkaus kuin keskisormen näyttö, paikallista homottelua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)