Ollaan tällä hetkellä Antin kanssa Studenwerkin vierashuoneissa, mikä ei olekaan hostelli vaan ihan tavallinen kaksio minikokoisella keittiöllä :) Jos saisin valita, jäisin tänne enkä muuttaisi lainkaan niihin yksiöihin, jotka meille on varattu :D Huoneisto on ensimmäisessä kerroksessa, mutta ikkunat antaa metsään päin > Oikein mukavat näkymät, eikä kukaan kävele ikkunan ohi ja pällistele sisään. Tää on myös mukavan tilava, ainoastaan keittiö on julmetun pieni. Eikä täällä ole uunia! Me ostettiin jo ranskanperunoita yks päivä, ja leivinpaperiakin, mutta sitten uunittomuuden karu totuus löi vasten kasvoja :(
Saksanopettajat Suomessa oli ihan oikeessa, 15 000 asukkaan kaupunki Suomessa tarkoittaa aika eri asiaa kuin Saksassa. Kaikki on melko kompaktia, talot on rakennettu vieri viereen. Ja näkymät on hienot :D Rankan hetken ja päivän koittaessa nää maisemat on kyllä lohduttaneet. Kuvia ei ole vielä paljon eikä tarpeeksi hyviäkään, tunnelma ei vielä täysin välity! Lisäilen niitä lähipäivinä tänne.
Vasemmalla oleva rakennus on Mensa, opiskelijasyöttölä. Sen terassilta on hulppeat näkymät!
Kaivoskaupunki! Ja hajotkaa sen ruohon vihreyteen! Joka kerta kun näen
nuo ristityt vasarat, ajattelen kääpiöitä. Loistava alustus tulevalle
Hobitti-elokuvalle.
Saavuimme siis Clausthal-Zellerfeldiin tiistaina yhden jälkeen iltapäivällä. Kulkuyhteys Bremenistä oli seuraava: Junalla Hannoveriin, sieltä toinen juna Goslariin, Goslarista bussiyhteys ylös Clausthal-Zellerfeldiin. Ai hitsi sitä bussimatkaa! Ihan tuli Norjan reissu koko ajan mieleen. Kunnon mäkiä koko ajan, lisäksi 90 ja 180 asteen mutkia! Ja ensimmäisen kerran alkoi näkyä myös luonnonvaraisia havupuita.
Jäimme bussista pois hieman liian aikaisin, jossain Zellerfeldin ja Clausthalin välissä. Yliopisto sijaitsee Clausthalin eteläisemmällä puolella ja Zellerfeld Clausthalin pohjoispuolella. Karttalinkki selventänee ikävää tilannetta johon jouduimme. Ikävää sen puolesta, että meillä oli Suomesta tuodut 20+kg kantamuksia kummallakin kannettavana. Matka tuntui loputtoman pitkältä, mutta lopulta pääsimme perille, seuraavaan väliaikaiseen kotiin ja lepäämään! Päivän urheilusuoritus, done.
Keskiviikko
Keskiviikkona oli Welcome Day vaihtareille, ja puhujat puhuivat hyvin selkeää saksaa ja sen lisäksi vieläpä englantia. Jakaannuimme ryhmiin tutustumaan paikkoihin. Tutuistemmekin moniin jo kaupunkikierroksella, ja illan grillibileissä tutustuimme lisää. Illan lopuksi kävimme vaihtariporukalla lähellä sijaitsevassa juomakaupassa ostamassa korillisen olutta joukollemme, ja vetäydyimme viettämään iltaa hyvässä seurassa kahden slovakialaisen tytön asunnolle. Hauska ilta ja hyvää olutta :)
Fellow-ulkkariporukkaan kuuluu suuri joukko espanjalaisia, iso joukko aasialaisia, joita en ole juuri nähnyt tämän illan jälkeen ja "itä-eurooppalaiset", minun ja Antin lisäksi muutama slovakialainen, tsekkiläinen, kroatialainen, kaksi turkkilaista. Hienoa joukkoa! Lisäksi tapasimme myös opiskelijan Azerbaidzanista :)
Torstai
Torstai olikin jo pelottava. Aamulla menimme fuksiorientaatioon, jossa suurin osa oli paikallisia, saksalaisia opiskelijoita. Professori puhui aluksi yleisiä asioita Yliopistosta, kaupungista ja energia- ja kaivosalan tulevaisuudesta ja siitä, että kylläpä te olette valinneet hyvän opiskelusuunnan.
Sitten tuli Moottoriturpa.
Saksaa, niin kovalla tahdilla, että puheesta ymmärsi parhaimmillaankin vain kaksi kolmasosaa. Mies oli kyllä oikein hyvä puhuja ja rautaista asennetta ja karismaa ei voi vähätellä. Mutta sitä kaikkea seuraava pieni epätoivo, kun ei tajua miten ryhmiä jaetaan, minne me mennään jne. Ja että kaikki muut ryhmän opiskelijat minun ja Antin lisäksi ovat paikallisia, ja vielä fukseja, jotka alkavat lukemaan ekan vuoden matikan ja fysiikan kursseja joita me ei aiota ja että ne kaikki puhuu liian nopeesti ja niille ei osaa sanoo mitään ja minne me mennään ja ne menee samoihin paikkoihin kun me eilen ja mitä tuo taas sano, ai kirjastoon, me oltiin siellä eilen..
Me jätettiin ruokailun jälkeen fuksiporukka oman onnensa nojaan ja lähdettiin hoitamaan asioita kirjastoon, pankkiin ja international centeriin. Tässä vaiheessa perusvire oli epätoivo ja kevyt ahdistus siitä, voidaanko me nyt ottaa mitäkin kursseja ja kaikki on varmasti tosi sekavaa ja käpyistä.
Päivän saldo oli kuitenkin hämmennyksen ja epätoivon lisäksi saksalainen pankkitili, maksettu lukukausimaksu, sekä kellonaika, milloin palata international centeriin seuraavana päivänä opiskelijakorttia ja lukukausi-ilmoittautumista varten. Illan kruunasi espanjalaisporukan tekemä sangria ja illan istujaiset kerhohuoneella. Se huone oli todella pieni noin 20 ihmiselle, ja keskustelu oli loppuillasta hyvin äänekästä :D
Ja lopuksi, päivän kissakuva ja saksalaista vessapaperia:
